Viikonloppu jälleen.

Se olisi jälleen viikonloppu käsillä. Tuntuu että juuri oli sunnuntai-ilta, ja edessä taas uusi viikko. Tällä menolla joulu on aivan nurkan takana. Aiheuttaako joulu sinulle stressiä? Itselle aiheuttaa ainostaan rahan puute. Olisi niin kiva ostaa ystäville ja sukulaisille heidän näköisiään lahjoja. Koti on jo koristeltu jouluun ja olen askarellut itselle kaikenlaisia koristeita. Äiti hoitaa levontapuolen pääsääntöisesti. Itse leivon vain ruskeita pipareita ja torttuja. Eli hyvällä mallilla joulu on siinä mielessä.

Nämä jatkuvat rapakelit ja sade ovat kyllä aika masentavia. Pimeys tulee jo iltapäivällä ja tuntuu kuin olisi ilta tullut.  Kun laittaa kaihtimet kiinni ja sytyttää jouluvalot, voi hetkeksi unohtaa sen ankeuden joka ulkona on. En edes muista milloin viimeksi olen ollut ulkona ihan vain huvin vuoksi. Jos olisi koira, olisi syy miksi lähteä joka päivä ulkoilemaan. Nyt voi vain tuumata, että" taidanpa jäädä sisälle tunnelmoimaan".  Jos olisi pikkupakkanen ja hiukan lunta, olisi tilanne toinen. Silloin sitä menee ihan mielellään vähän ulos raittiiseen ilmaan.

Postin lakko on aiheuttanut päänvaivaa yhä. Vaikka matkahuolto toimii kiitettävästi, on nyt kyllä myös hiukan negatiista sanottavaa heidän toiminnastaan. He päättivät nostaa hintoja ja pienentää pakettien sallittua kokoa, juuri kun ihmiset hädissään tuskailevat millä pakettinsä lähettää. . Mikä oiva syy saada lisää asiakkaita ja samalla nostaa hintoja. No näinhän se tässä elämässä monesti käy. Vaikka se on hyvää, että heille tuli nyt alle 3 cm paketti, kuten postillakin on, ja vielä vähän halvempi hinta siinä. Pettymystä tuottikin enemmän isompien pakettien pienentyneet koot. Toivon silti kovasti että lakko loppuu ja postin työntekijät saavat oikeutta.

Olen miettinyt paljon ystäviä. Miten hankalaa välillä on sopia aikaa tapaamisiin. Tuntuu että arki vie mennessään, eikä molemmille sopivaa aikaa meinaa löytyä. Kalenteri kourassa sitä välillä etsitään yhteisiä hetkiä. Se on ikävää, sillä olisihan heidän kanssaan kiva viettää enemmän aikaa. Joskus kaiholla muistelee teini-ikää, jolloin tultiin ja mentiin kaverien kanssa toistemme koteihin. No toki silloin ei ollut kännyköitä, ja arkisia velvotteita kuten aikuisella,  joka vaikuttaa paljon asiaan. Yksi ystävistäni muuttaa pois, ja itseä jäi harmittamaan, ettemme tavanneet useammin. Välimatka kasvaa niin suureksi, että tapaamme varmasti harvoin tulevaisuudessa. Aina sitä luvataan molemmin puolin ystävien kanssa että pian nähdään uudelleen, mutta silti sitä aikaa saattaa kulua jopa kuukausia. Mutta silti pitkäkään aika ei muuta mitään välillämme. He ovat rakkaita ja tärkeitä, ja usein mielessä💓.

Nyt alan laittaa uuniperunoita lapsille ja itselleni. Nautin siivotusta kodista ja jouluisesta fiiliksestä. Toivotan kaikille mitä ihaninta viikonloppua, hyvää oloa ja rentoa mieltä💓.

Kuvassa yksi tuunaamistani joulukoristeista. Adventtipossu. Maalaisin sen kalkkimaalilla, tein varjokuvan tontturivistä kylkeen, kiinnitin vanhat kuusenkynttilän pidikkeet päälle ja vahasin lopuksi. ja tietysti vähän pitsiä kaulaan.